NAURU ILMAN NAURAJAA

Lyijykynäpiirustuksia vanerille
5. – 28.10.2013
Galleria Redbud, Houston, Texas, USA

© Violeta Alvarez

© Violeta Alvarez

© Lynet McDonald

 

Historia on ihmisen tarina, säiliö.
Historia on kokoamista, tallentamista, jäsentämistä, järjestämistä. Se on luopumista ja hyväksymistä. Historia on aika lukittuna tekstiksi, kuviksi, patsaiksi, monumenteiksi.
Sisältääkö historia tietoa? Voimmeko odottaa asioiden tapahtuvan tietyllä tavalla myös tulevaisuudessa?
Muisti ei ole aukoton. Silti on olemassa toive oikea vastauksesta, syystä, merkityksestä.

Kuka päättää, mitä, miksi ja millä tavalla tallennetaan. Miksi etsitään vanhasta ”uutta” muuttamaan ja uudelleenkirjoittamaan historiaa. Onko löytäminen itseisarvollista.
Tästä liikkeestä huolimatta historia ei menetä monumentaalisuuttaan.
Historia on labyrintti, josta ei pääse ulos.

Yksityinen historia on minä, minuus. Minä olen sama kuin muistoni, ilman muistia minua ei ole. Muistanko oikein. Valta, jota käytän itseeni, on pelottavaa. Mitä haluan unohtaa. Mitä haluan muistaa.
Olenko sama kuin aikaisemmin. Jos en, olenko silloin edelleen vastuussa siitä, mitä silloin tein. Kadunko. Olenko uhri.
Missä vaiheessa muutos tapahtuu. Onko se jotain, minkä voimme havaita.
Ehkä en yhtäkkiä havahdukaan siihen, että olen elänyt harhassa tai että olen muuttunut. Ehkä olen ihan todella joku muu.

Muistanko muut. Kenet minä tunnen. Tunteminen, minun ja muiden, rakentuu toistosta. Toiston tunnistaminen on kiinni muistista.
Esitän ja kierrän itseäni.

Minussa on kaikki. Voin nähdä muiden katoavan, mutta en itseni. Minun historiani ei lopu koskaan.

 

Näyttelyn teokset: